Home » tutkimus

Avainsana: tutkimus

Luonnon monimuotoisuuden viikko muistuttaa biodiversiteetin tärkeydestä

Itämeri suomen luonnon monimuotoisuus
Kuva: Henrik Österlund

Viikolla 21 vietetään kansainvälistä luonnon monimuotoisuuden viikkoa, joka huipentuu monimuotoisuuden päivään perjantaina 22.5.

Päivä on YK:n teemapäivä, jonka tarkoituksena on lisätä tietoisuutta luonnon monimuotoisuudesta, ympäristönsuojelusta sekä luonnonvarojen kestävästä käytöstä. Viikon aikana ympäri maailmaa keskitytään viestimään luontoaiheisia uutisia.

Luonnon monimuotoisuus, eli biodiversiteetti

Luonnon monimuotoisuudella, eli biodiversiteetillä tarkoitetaan elämän kirjoa niin lajien runsautena, lajien perimän monimuotoisuutena kuin lajien elinympäristönkin moninaisuutena. Mitä monipuolisempi elinympäristömme on, sitä kestävämpi se on myös luonnonmullistuksia ja ihmisen aiheuttamia häiriöitä vastaan. Monimuotoinen luonto tarjoaa ihmisille myös ekosysteemipalveluiksi kutsuttuja ilmaisia hyötyjä: mehiläiset pölyttävät peltokasvit sekä marja- ja hedelmäviljelmät; rantakasvillisuus tasaa tulvahuippuja ja ehkäisee maaperän kulumista sekä ravinteiden valumista vesistöihin; metsät ja suot toimivat hiilensitojina ja hillitsevät ilmastonmuutosta. Tähän mennessä biodiversiteetti on kuitenkin köyhtynyt hälyttävällä vauhdilla ympäri maailmaa etenkin voimakkaan talouskasvun takia.  Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen vähentää myös ihmisten hyvinvointia, sillä se esimerkiksi huonontaa ruokaomavaraisuutta ja lisää terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä riskejä.

Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja Luonnonvarakeskus (LUKE) uutisoivat viime viikolla laajasta tutkimuksestaan, jonka pääsanoma on, että luonnon monimuotoisuuden vähäneminen voidaan vielä pysäyttää. Selvityksen mukaan Suomella on ensimmäistä kertaa realistinen mahdollisuus katkaista biodiversiteetin köyhtyminen ja ryhtyä toimiin sen parantamiseksi. Tämä vaatii kuitenkin voimakkaan sitoutumisen tavoitteeseen kaikilla yhteiskunnan aloilla ja rakenteellisen muutoksen, jonka myötä monimuotoisuuden lisääminen on läpäisevä tavoite kaikissa yhteiskunnan osissa.

hyönteinen luonnon monimuotoisuus
Kuva: Henrik Österlund

Miten Suomen luonnon monimuotoisuutta voidaan suojella?

SYKE:n ja LUKE:n tekemä tutkimus korostaa konkreettisia toimia, joita voidaan ohjailla lainsäädännöllä ja taloudellisilla kannustimilla. Esimerkiksi luonnolle haitalliset tuet tulisi tutkimuksen mukaan poistaa ja vaihtaa biodiversiteettiä vahvistaviksi kannustimiksi. Kansalaisten kulutustottumuksia voitaisiin ohjata kestävämpiin valintoihin luomalla tuotteisiin kuluttajamerkintä, joka kertoisi tuotteen vaikutuksista ympäristöön. Myös tietoisuuden lisääminen viestinnän ja koulutuksen kautta auttaisivat kuluttajia ja päättäjiä tekemään ympäristön kannalta entistä parempia ratkaisuja.

Selvityksen mukaan maankäytön suunnittelu on ratkaisevassa asemassa luonnon monimuotoisuuden kannalta, sillä ehjät ja yhtenäiset elinympäristöt pitävät yllä monimuotoista lajistoa. Viime vuosikymmeninä Suomessa on ennallistettu soita ja ojia, mutta samaan aikaan metsää on hakattu kiihtyvässä määrin. Tällaisesta luonnolle haitallisesta toiminnasta tulisi siirtyä neutraaliin maan- ja luonnonvarojen käyttöön, jotta luonnonympäristöt eivät vähitellen heikkenisi ja häviäisi. Vielä parempi vaihtoehto olisi nettopositiivinen vaikutus, jossa maankäytön ratkaisut lisäisivät monimuotoisuutta vähentämisen sijaan. Maankäyttöä voitaisiin ohjata alueille, joilla biodiversiteetille aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa. Myös ekologinen kompensaatio tai luontopohjaiset ratkaisut, kuten vesi- ja tulvasuojelukosteikot, voisivat olla keinoja lisätä monimuotoisuutta silloin, kun sitä jollain alueella menetetään.

Luonnon monimuotoisuudella on yhteiskunnassa tärkeä rooli

Ilmastonmuutoskeskustelun myötä on huomattu, että nykyinen hyvinvointimme, yhteiskuntamme ja taloutemme rakentuu voimakkaasti luonnon varaan. Luonnon monimuotoisuus takaa aineellisen ja taloudellisen turvallisuuden sekä parantaa ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Luonnon monimuotoisuus on myös itseisarvo ilman ihmiselle siitä syntyviä hyötyjä, raportissa vielä muistutetaan.

Tähän mennessä luonnon monimuotoisuus on ollut vielä hyvin pienessä roolissa yritysmaailmassa. Muuttuva ilmasto ja uudet tutkimukset kuitenkin osoittavat, että luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen on tärkeätä kaikilla yhteiskunnan aloilla. Tämän takia monimuotoisuus tulee lähitulevaisuudessa olemaan yhä tärkeämmässä roolissa myös yritystoiminnan kannalta.

Ecobion asiantuntijat Henrik Österlund ja Inka Voutilainen ovat Suomen harvoja luonnon monimuotoisuuden ja liiketoiminnan rajapinnalla toimivia asiantuntijoita. Mikäli yrityksesi toiminta vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti sitä ympyröivään ympäristöön, kannattaa laatia suunnitelma luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi. Ota yhteyttä!


Mai Kärppä & Caisa Lindblom

Lähteet:

https://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Luonnon_monimuotoisuuden_vaheneminen_voi%2856874%29

https://www.luonnonkirjo.fi/fi-FI/Artikkelit/2020/22020/Viikko_21_on_luonnon_monimuotoisuuden_vi(56957)

Arktisten soiden hiilensidontakyky voi muuttua ilmaston lämmetessä

arktinen suo ruotsi
Kuva tutkimusalueelta Ruotsissa. Kuva: Sanna Piilo

Arktisten soiden merkitys hiilinieluna on merkittävä

Noin puolet maaperän hiilivarastoista sijoittuu arktiselle ikirouta-alueelle. Pohjoisten soiden hiilivarasto on suurin heti meriekosysteemien jälkeen ja niiden sitoman hiilen määrä on noin kaksinkertainen ilmakehän hiilivarastoon verrattuna. Soiden hiilivarastot ovat esimerkiksi metsiin verrattuna huomattavan pitkäikäisiä, jopa useita tuhansia vuosia, minkä vuoksi soilla on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen vaikutusten hallinnassa.

Arktiseen suoturpeeseen on varastoitunut hiiltä hitaan maatumisprosessin myötä viimeisimmän jäätiköitymismaksimin jälkeen noin 1035 miljardia tonnia. Vaikka soiden merkitys muuttuvassa ilmastossa on huomattava, niiden tutkimus on toistaiseksi ollut vielä hajanaista ja soilta otettujen näytteiden määrät pieniä. Tämä voi vääristää soiden ominaisuuksista laadittujen mallien tuloksia, sillä sijainniltaan toisiaan lähekkäistenkin soiden tiedetään eroavan huomattavasti ekologialtaan. Myös esimerkiksi IPCC:n ilmastoraportit sivuuttavat soiden merkityksen ilmastonmuutosmalleissaan lähes kokonaan.

Uutta tutkimusta ilmastonmuutoksen vaikutusten mallintamiseksi

Helsingin yliopistolla on aloitettu poikkeuksellisen laaja, Suomen Akatemian rahoittama monivuotinen tutkimusprojekti, jonka tarkoitus on kartoittaa arktisia soita aiempaa huomattavasti laajemmin. Kansainvälinen tutkimusryhmä on kairannut turvenäytteitä subarktiselta alueelta noin viidestäkymmenestä tutkimuspisteestä, mikä on harvinaisen suuri otos. Näytesuot sijaitsevat Kanadassa, Huippuvuorilla, Luoteis-Venäjällä sekä Suomen ja Ruotsin Lapissa. Soilta kerätyt näytteet ajoitetaan ja niistä tutkitaan kasvillisuuden, kosteusolosuhteiden ja hiilen ja typen määrän vaihtelua suhteessa menneisiin ajanjaksoihin. Tutkimusnäytteiden syvimpien kerrosten ikä vaihtelee useista tuhansista vuosista satoihin vuosiin, mikä mahdollistaa tutkittavien tekijöiden vertailun tunnettuihin, menneisiin ilmastovaihteluihin. Suuren näytemäärän ansiosta saman ajanjakson tuloksia voidaan verrata usean eri suon ja alueen välillä.

Tutkimusryhmä pyrkii selvittämään, miten etenkin tunnetut lämpimät ajanjaksot ovat vaikuttaneet suoturpeen ominaisuuksiin ja onko viimeisin, noin 1980-luvulta alkanut voimakas lämpeneminen jo nähtävissä tutkimussoilla. Menneitä reaktioita tutkimalla voidaan mallintaa, miten soiden kasvillisuus, hydrologia ja hiilensidontakyky muuttuvat ilmaston lämmetessä entisestään.

Viimeisten vuosikymmenten lämpeneminen on jo nähtävissä

Ecobion uusi ympäristösuunnittelija Mai Kärppä on ollut tutkimusprojektissa osallisena oman pro gradu -tutkielmansa myötä. Kärpän graduun on valittu yhteensä 15 turvenäytettä, joista keskitytään tutkimaan hiilikertymää ja vertaamaan sitä viimeisten vuosituhansien ilmastovaihteluihin.

Tähänastisen tutkimustiedon mukaan osa soista on sitonut hiiltä paremmin lämpiminä kuin kylminä ajanjaksoina. Myös Kärpän tutkimuksen mukaan alustavasti näyttäisi siltä, että hiilikertymä on kasvanut pienen jääkauden (v. 1450­–1850) jälkeen ja se on voimistunut viimeisten noin 50 vuoden aikana merkittävästi. Ilmaston lämpeneminen näyttäisi siis kasvattavan soiden hiilinielua.

Toisaalta viimeisten vuosikymmenten ennätyksellisen voimakas lämpeneminen on myös muuttanut ja muuttaa edelleen soiden kosteusolosuhteita ja kasvillisuutta nopeasti, mikä voi vaikuttaa soiden kykyyn sitoa hiiltä ja toimia hiilen nettonieluna. Soiden muuttuminen aiempaa kosteammiksi tai kuivemmiksi vaikuttaa siihen, kuinka paljon hiiltä ne voivat vapauttaa hiilidioksidina tai metaanina verrattuna kasvien sitoman hiilen määrään. Ilman hiilidioksidipitoisuuden kasvaessa ja sen myötä ilmaston lämmetessä myös soiden vanhat hiilikerrokset pääsevät uudelleen osaksi mikrobien hajotusprosessia, kun ikirouta sulaa, jolloin soilta voi vapautua entistä enemmän hiiltä takaisin ilmakehään.

Arktisten soiden vasteet ilmaston lämpenemiseen eivät ole aina suoraviivaisia, minkä vuoksi soihin liittyvää tutkimustietoa tarvitaan erityisen paljon. Ilmastonmuutoksen hillintä on siis myös soiden hiilinielun säilyttämisen kannalta merkityksellistä, sillä soiden ekologian muuttuessa nopeasti lämpenemisen myötä suon sisäiset mekanismit eivät ehkä enää pysty toimimaan yhtä tehokkaasti kuin aiemmin ja suosta voi tulla nielun sijaan hiilen lähde.

Ecobion asiantuntijat auttavat kehittämään ratkaisuja, joilla yritykset voivat omalta osaltaan pienentää hiilijalanjälkeään ja hillitä ilmastonmuutoksen vaikutuksia eri tavoin. Tarvitsetko apua ilmastovaikutusten arvioinneissa tai hiilijalanjäljen laskennassa ja kompensoinnissa? Ota yhteyttä!


Mai Kärppä

Ympäristösuunnittelun harjoittelija, Ecobio Oy

 

Lähteet:

https://www.helsinki.fi/en/researchgroups/environmental-change

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/elamantieteet/euroopan-soiden-kuivuminen-voi-vaarantaa-merkittavan-hiilinielun

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/kestava-kehitys/pohjoisen-suot-varastoivat-ilmaston-lammetessa-enemman-hiilta

EU tutkimustuloksia: ilmastonmuutoksen vaikutuksia arktisiin ja antarktisiin alueisiin

arktiset alueet ikiroudan sulaminen ravintoverkot turkijoita

EU:n rahoittamassa BioPollAr-hankkeessa on tutkittu ilmastomuutoksesta johtuvan ikiroudan sulamisen vaikutusta myrkyllisiin POP-yhdisteisiin, arktisissa ja antarktisissa ekosysteemissä sekä ravintoverkoissa.  

Tutkimuksessa analysoitiin POP-yhdisteiden ajallisia sarjoja. Analyyseissä käytettiin näyteitä vedestä, kaloista, planktonista, maaperästä, kasvillisuudesta ja ilmakehästä. Hankkeeseen osallistuivat eurooppalaiset ja kansainväliset tutkijat.

Tutkimus paljasti ensimmäistä kertaa, että ikiroudan sulaminen arktisen alueen lämpenemisen vuoksi vapauttaa suuren määrän orgaanisiin aineisiin sitoutuneita POP-yhdisteitä vesistöihin. Vapautuminen vaikuttaa huomattavasti alueen ravintoverkkoihin. Makean veden ympäristöt, kuten järvet ja joet, sekä meriympäristöt ovat arktisen alueen tärkeimmät ravintoverkot ja ekosysteemit, jotka tarjoavat tärkeitä ravintolähteitä.

Tulokset osoittavat korrelaatiota Kanadan arktisen alueen järvestä peräisin olevan arktisen hiilen (Salvelinus alpinus) POP-pitoisuuden ja Pohjois-Atlantin värähtelyiden vuosittaisten vaihtelujen välillä. Hankkeen tulokset osoittivat lisäksi, että ”uusia” kemikaaleja on havaittavissa myös maailman turmeltumattomimmilla alueilla. Tämän vaikutuksia polaarisiin ravintoverkkoihin ja ekosysteemeihin ei vielä tunneta. Lue lisää


Onko yrityksenne toiminnalla vaikutuksia ympäristöön joihin tarvitsette ympäristölupia tai konsultointia? Ecobion asiantuntijat auttavat!

Ota yhteyttä: info@ecobio.fi


Euroopan komissio uutisoi aiheesta