Kansainvälisesti käytetyin standardi kasvihuonepäästöjen mittaamiseen ja raportointiin on GHG-protokolla (Greenhouse Gas Protocol), jossa päästöt jaetaan kolmeen eri luokkaan: scope 1, scope 2 ja scope 3.
Yritystoiminnan ilmastovaikutusten raportoinnissa on tapana luokitella päästöt scope 1, 2 ja 3 -luokkiin GHG-protokollan mukaisesti. Päästöjen luokittelu vähentää kaksoislaskennan riskiä eri yritysten päästölaskentojen välillä sekä auttaa yritystä ja yrityksen sidosryhmiä hahmottamaan yrityksen liiketoiminnan merkittävimmät päästölähteet omassa ja arvoketjun toiminnassa.
Monet yritykset raportoivat lisäksi arvoketjun päästöt tarkemmin viiteentoista eri päästökategoriaan eriteltynä. Päästötietoja hyödyntämällä yritys kykenee tunnistamaan toimintansa kannalta olennaisimmat päästölähteet ja optimoimaan liiketoimintaansa ympäristöä vähemmän kuormittavaksi.
Yrityksen toiminnasta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt, kuten hiilidioksidi- (CO2), metaani- (CH4) ja typpioksiduulipäästöt (N2O), ovat merkittävä liiketoimintaan liittyvä ympäristönäkökulma.
Kasvavat raportointivelvoitteet kuten CSRD-kestävyysraportointidirektiivi, vaativat nyt ja tulevaisuudessa yrityksiä kertomaan yksityiskohtaisesti liiketoiminnasta aiheutuvista ympäristövaikutuksista
Scope 1-, scope 2- ja scope 3 -luokittelu
Greenhouse Gas -protokollan mukaisesti päästöt luokitellaan seuraavasti:
- Scope 1 sisältää kaikki suorat kasvihuonepäästöt, jotka muodostuvat yrityksen toiminnan seurauksena
- Scope 2 sisältää kasvihuonepäästöt, jotka aiheutuvat ostetun ja kulutetun energian tuotannosta
- Scope 3 sisältää kaikki muut epäsuorat kasvihuonepäästöt, jotka muodostuvat yrityksen toiminnan seurauksena, mutta päästölähteet itsessään eivät ole yrityksen omistuksessa tai hallinnassa. Tällaisia päästölähteitä ovat muun muassa hankintojen alkutuotannon päästöt sekä matkustamisen ja kuljetusten aiheuttamat päästöt. Scope 3 -päästöt on eritelty viiteentoista eri päästökategoriaan.
Scope 1: suorat kasvihuonepäästöt
Scope 1 -päästöt koostuvat yrityksen omistamien tai hallitsemien resurssien suorista päästöistä.Päästöt syntyvät suoraan seurauksena yrityksen toiminnasta ja näitä päästölähteitä yritys pystyy tyypillisesti helpoiten kontrolloimaan.
Scope 1 -päästöjä voi jakaa neljään ryhmään:
- Prosessipäästöt
Prosessipäästöillä tarkoitetaan yrityksen toiminnassa muodostuvia suoria kasvihuonekaasupäästöjen, kuten esimerkiksi anaerobisesta käymisestä tai maakaasun soihdutuksesta aiheutuvia metaanipäästöjä.
- Oma energiantuotanto
Mikäli yritys tuottaa käyttöenergiaa joko omaan tai muiden toimijoiden käyttöön, lukeutuu energiantuotannosta aiheutuvat päästöt raportoivan yrityksen scope 1 -päästöihin.
- Polttoaineenkulutus
Polttoaineenkulutuksesta aiheutuvat päästöt yrityksen omistamissa tai hallinnoimissa koneissa, laitteissa ja kulkuneuvoissa.
- Hajapäästöt
Hajapäästöt ovat niin sanottuja vuotopäästöjä, joita aiheutuu muun muassa putki- ja laitevuotojen seurauksena. Hajapäästöjä syntyy teollisuuden lisäksi myös tavallisissa koti- ja toimisto-oloissa kuten, esimerkiksi viallisesti toimivista kylmiöistä ja ilmastointilaitteista. Hajapäästöjä voi vähentää tai kokonaan välttää huolehtimalla laitteiden kunnosta ja huolloista asianmukaisesti sekä korjaamalla tai vaihtamalla viallisesti toimivat laitteet.
Scope 1 -päästöihin lukeutuvat siis yrityksen omasta toiminnasta suoraanaiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt. Koska Scope 1 -päästöt syntyvät yrityksen oman toiminnan seurauksena, on näihin myös helpointa vaikuttaa.
Scope 2: energiankulutuksen epäsuorat kasvihuonepäästöt
Scope 2 -päästöihin sisällytetään kaikki ne kasvihuonekaasupäästöt, jotka syntyvät toiselta osapuolelta ostetun energian tuotannosta. Tämä käsittää ostetun sähkön, lämmön, höyryn tai viilennyksen tuotannosta aiheutuvat päästöt.
Useimmille yrityksille ostettu sähkö ja lämpö muodostavat tärkeimmät lähteet scope 2 -päästöille. On kuitenkin huomioitava, että toisille joillekin yrityksille myös erillinen höyryn ja viilennyksen hankinta voi aiheuttaa scope 2 -päästöjä. Toisaalta, mikäli yritys tuottaa itse osan tai kaiken käyttöenergiastaan, huomioidaan tuotannosta aiheutuvat päästöt osana scope 1 -päästöjen laskentaa.
Tunnistamalla olennaisimmat scope 2 päästölähteet yritys voi kehittää energiankulutusta ja -hankintaansa kestävämpään suuntaan ja pienentää liiketoimintansa päästöjä.
Scope 3: arvoketjun epäsuorat kasvihuonepäästöt
Scope 3 -päästöt kattavat kaikki epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt, jotka syntyvät yrityksen toiminnan seurauksena, mutta päästölähteet eivät suoraan ole yrityksen omistuksessa tai hallinnassa. Nämä päästöt käsittävät esimerkiksi hankintaketjun aiheuttamat päästöt, kuljetusten päästöt, myytyjen tuotteiden käytöstä aiheutuvat päästöt sekä jätteiden käsittelyn päästöt.
Useimmilla yrityksellä suurin osa kasvihuonekaasupäästöistä syntyvät yrityksen arvoketjussa, joko ylä- tai alavirrassa suhteessa yrityksen omaan toimintaan.
Ylävirran päästölähteisiinlukeutuvat kaikki epäsuorat päästöt, jotka syntyvät yrityksen arvoketjussa oman tuotteen tai palvelun luovuttamishetkeen saakka.
GHG-protokolla jaottelee nämä päästölähteet kahdeksaan eri kategoriaan:
- Ostetut tuotteet ja palvelut
- Käyttöomaisuus
- Polttoaineisiin ja energiaan liittyvät toiminnot, joita ei ole huomioitu osana scope 1 & 2 -laskentaa
- Ylävirran kuljetukset ja jakelu
- Toiminnassa syntyvien jätteiden käsittely
- Liikematkat
- Työmatkat
- Yrityksen vuokraama omaisuus
Alavirran päästölähteisiin lasketaan kaikki epäsuorat päästöt, jotka syntyvät sen jälkeen, kun tuote tai palvelu toimitetaan asiakkaalle.
GHG-protokolla jaottelee nämä päästölähteet seitsemään eri kategoriaan:
- Alavirran kuljetukset ja jakelu
- Myytyjen tuotteiden käsittely
- Myytyjen tuotteiden käytöstä aiheutuvat päästöt
- Myytyjen tuotteiden loppukäsittelystä aiheutuvat päästöt
- Alavirran vuokrattu omaisuus
- Franchise-liiketoiminnan päästöt
- Sijoitustoiminnan päästöt
Miksi yrityksen päästöjen seuranta on tärkeää?
Hiilijalanjäljen monitorointi ja raportointi on yrityksille tärkeä tapa ottaa vastuuta ympäristövaikutuksistaan. Vuodesta 2014 lähtien kaikki yritykset, jotka työllistävät vähintään 500 henkilöä, ovat olleet velvollisia raportoimaan sosiaalisista ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksistaan Euroopan unionin NFR-direktiivin (Non-Financial Reporting Directive) mukaisesti.
Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD) eli yritysten kestävyysraportointidirektiivin myötä vastuullisuusraportointi tulee entistä tarkemmaksi ja vaativammaksi yrityksille.
Uudella CSRD-direktiivillä on haluttu laajentaa yritysraportoinnin ohjeistuksen soveltamisalaa jalaatia yhtenäisempiä raportointistandardeja. Lisäksi raportointivelvollisuus laajenee porrastetusti kaikkiin pörssilistattuihin yrityksiin.
Scope 1, 2 ja 3 -päästöt mukana vastuullisuusraportoinnissa
EU:n alueella erilaiset direktiivit velvoittavat yrityksiä raportoimaan liiketoiminnan ympäristöhaitoista ja sosiaalista vaikutuksistaan.
Vuodesta 2014 lähtien Euroopan unionin NFR-direktiivi (Non-Financial Reporting Directive) on velvoittanutkaikkia yli 500 henkilöä työllistävät yritykset raportoimaan sosiaalisista ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksistaan. Tämä velvoite koskee myös kasvihuonekaasupäästöjen raportointia.
Vuodesta 2024 alkaen uuden CSRD-kestävyysraportointidirektiivin (Corporate Sustainability Reporting Directive) mukainen raportointivelvoite astuu voimaan, ja sen myötä raportoinnissa siirrytään uusien ohjeiden mukaiseen lähestymistapaan.
CSRD-direktiivillä pyritään laajentamaan raportoinnin soveltamisalaa ja laatimaan yhtenäisempiä raportointistandardeja. CSRD edellyttää yrityksiä varmistamaan, että yrityksen liiketoiminta on linjassa Pariisin ilmastosopimuksen mukaisten tavoitteiden kanssa. Tämän vaatimuksen täyttäminen edellyttää yrityksiltä kasvihuonekaasupäästöjen entistä tarkempaa seurantaa sekä kunnianhimoista ja tavoitteellista päästöjen vähentämistä.
Ilmastovaikutusten hallinta osanavastuullista yritystoimintaa
Yrityksen toiminnan kannalta olennaisten kasvihuonekaasupäästölähteiden selvittäminen ja päästöjen laskenta on ensimmäinen vaihe yrityksen ilmastovaikutusten hallinnassa. Merkittävimpien päästölähteiden tunnistamisen myötä yritys voi asettaa omalle toiminnalleen tarkoituksenmukaiset ja vaikuttavat päästövähennystavoitteet.
Oikea-aikaiset ja kohdennetut toimenpiteet mahdollistavat päästöjen vähentämisen yrityksen liiketoiminnassa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Oman toiminnan päästöjen (scope 1&2) hallinta ei enää jatkossa riitä, vaan myös arvoketjun päästöihin (scope 3) on syytä kohdistaa päästövähennystoimenpiteitä.
Ilmastovaikutusten hallinta ja suunnitelmallinen vähentäminen on tärkeää viedä osaksi yrityksen vastuullisuusstrategiaa, sillä yrityksen ilmastovastuu on erottamaton osa kestävää yritystoimintaa. Sidosryhmien ja lainsäädännön tiukentuvat vaatimukset ja odotukset vastuullisuuden osalta edellyttävät kunnianhimoisia ja vaikuttavia ilmastotoimenpiteitä.
Vaikka kaikkiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ei välttämättä vielä samalla tavalla kohdistu painetta päästövähennysten osalta, valuvat isojen yritysten päästövähennystoimenpiteet ja -tavoitteet arvoketjua alaspäin myös pienemmille yrityksille. Tästä syystä myös pk-yritysten on aika tuoda ilmastoasiat osaksi vastuullisuusstrategiaansa ja valmistautua hyvissä ajoin mahdollisiin tuleviin vaateisiin.
Ecobion asiantuntijatiimi auttaa teitä mielellään kaikissa kasvihuonekaasuihin sekä niiden monitorointiin ja raportointiin liittyvissä kysymyksissä.
Jatketaan keskustelua! Lähetä kysymyksesi alla olevan lomakkeen kautta ja palaamme asiaan pian.
