Yritysten päästölaskenta ja vastuullisuusraportointi Suomessa: Haasteet ja tulevaisuuden suunnitelmat

Vastuullisuus on noussut keskiöön yritystoiminnassa, ja osana sitä yritykset ovat alkaneet kiinnittää yhä enemmän huomiota päästöjen laskentaan ja niiden raportointiin. Finnwatch julkaisi 10.10.2023 raportin, Valistuneita arvauksia Yritysten päästölaskennan ja -raportoinnin puutteet, jossa tarkasteltiin Suomessa toimivien yritysten kohtaamia käytännön haasteita päästölaskennassa 

Päästölaskenta ja sen haasteet 

Finnwatchin tekemä tutkimus paljasti, että useat suuret suomalaiset yritykset ovat ryhtyneet raportoimaan päästöistään. Suurten yritysten kohdalla päästöjen raportointivelvoitus voi olla erityisen perusteltu sekä päästöjen suuruuden että resurssien puolesta. Tutkimuksessa havaittiin, että suurimpien yritysten päästöraportointi oli pääsääntöisesti kattavaa. Kuitenkin monilla oli vielä parantamisen varaa siinä, miten päästöjen kehitystä suhteutetaan päästövähennystavoitteisiin. 

Erityisesti scope 3 -päästöjen laskennassa yritykset kohtasivat haasteita. Näitä haasteita olivat muun muassa päästökertoimien valinta, pienempien päästölähteiden tunnistaminen ja tiedonkeruu sekä erilaisten mittaustietojen manuaalinen kerääminen. Lisäksi scope 3 -päästöjen laskentaan liittyi haasteita, kuten tuotekohtaisten päästölaskelmien saatavuuden puute ja luotettavan primääridatan hankkiminen arvoketjun eri toimijoilta. 

Ecobio auttaa asiakkaita kartoittamaan ja valitsemaan heidän tarpeisiinsa parhaiten soveltuvat päästökertoimet hyödyntäen sekä julkisia päästökerrointietokantoja että uusimpaan tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa hyödynnettäväksi osana päästölaskentaa. Etenkin soveltuvan primääridatan puuttuessa, on onnistuneen laskennan aikaansaamiseksi tärkeää tunnistaa parhaat mahdolliset vaihtoehtoiset datalähteet ja pystyä arvioimaan näiden luotettavuutta päästölaskennan näkökulmasta.  

Hiilijalanjälkilaskennan palvelumme sisältää aina ohjeistusta päästölaskennan käytännön toteutukseen liittyen, joten asiakkaamme saavat valmistuvan laskennan lisäksi myös paremman ymmärryksen aiheesta kokonaisuudessaan.  

Päästöraportoinnin merkitys 

Julkinen päästöraportointi on tärkeä väline sidosryhmille arvioida yritysten vaikutusta ilmastoon ja seurata niiden päästövähennysten etenemistä. Kuitenkin monet yritykset hyödyntävät laskennassaan luottamuksellisia tietoja, joita ei haluta jakaa julkisesti. Lisäksi maksullisten päästökerrointietokantojen lisenssisopimusten ehdot rajoittavat päästölaskennan yksityiskohtien, kuten laskennassa hyödynnettyjen päästökerrointen, jakamista ulkopuolisille tahoille. Tästä syystä hiilijalanjälkilaskennan tulosten yksityiskohtainen läpikäynti ja tulosten jakaminen voi olla käytännössä vaikeaa ja tämä vuorostaan voi heikentää päästöraportoinnin luotettavuutta ja vaikeuttaa sen arviointia sidosryhmien näkökulmasta. 

GHG-protokolla eli Greenhouse Gas protokolla on kansainvälisesti käytetyin menetelmä kasvihuonepäästöjen mittaamiseen ja raportointiin. Menetelmän mukaisesti päästöt jaetaan kolmeen eri luokkaan: Scope 1, Scope 2 ja Scope 3. GHG-protokolla ottaa huomioon sekä yrityksen toimintaan liittyvät suorat että epäsuorat päästölähteet ja soveltuu sellaisenaan hyödynnettäväksi mm. osana CSRD:kestävyysraportointidirektiivin mukaista vastuullisuusraportointia ja määriteltäessä Science Based Targets-aloitteeseen liittyvää päästövähennystavoitetta. 

Suositukset yrityksille ja päästölaskennan parantaminen 

Seuraavien suositusten avulla voit parantaa päästölaskentaa ja vastuullisuusraportointia: 

  1. Kaikkien yritysten tulee olla selvillä arvoketjunsa kasvihuonekaasupäästöistä. 
  2. Päästölaskennassa tulee pyrkiä mahdollisimman hyvään tarkkuuteen ja kattavaan läpinäkyvyyteen. 
  3. Jos jotain tietoa ei pystytä tarjoamaan, siitä tulee perusteluineen kertoa avoimesti. 
  4. Kattava päästöraportointi tulee suhteuttaa päästövähennystavoitteen etenemiseen. 
  5. Yritykset voivat harkita scope 3 -päästöjen laskennan tehostamista yhteistyössä arvoketjun toimijoiden kanssa. 

Tulevaisuuden suunnitelmat 

Suomi on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Tämä tarkoittaa, että yritysten on tehostettava päästövähennystoimiaan ja parannettava päästöraportointiaan. Samalla EU Taxonomy, CSRD ja SBTi tuovat uusia sääntöjä ja vaatimuksia vastuullisuusraportointiin. 

Tulevaisuuden suunnitelmat voivat sisältää: 

  1. Investoinnit uusiin teknologioihin ja prosesseihin päästöjen vähentämiseksi. 
  2. Laajemman yhteistyön muiden yritysten ja sidosryhmien kanssa. 
  3. Sisäisen päästölaskennan parantamisen ja tiedonkeruun automatisoinnin. 
  4. Päästöraportoinnin ulottamisen myös scope 3 -päästöihin ja vaikutusten arviointiin. 
  5. Osallistuminen alan keskusteluihin  

Yritykset, jotka ovat edelläkävijöitä vastuullisuusraportoinnissa ja päästövähennystoimissa, voivat hyötyä sekä maineensa että kilpailuetunsa näkökulmasta. Samalla ne ovat myös osa ratkaisua ilmastokriisiin. 

Kestävän liiketoiminnan edistäminen 

Päästölaskenta ja vastuullisuusraportointi ovat keskeisiä aiheita yrityksille, jotka pyrkivät edistämään kestävää liiketoimintaa. Suomalaiset yritykset ovat ottaneet askelia oikeaan suuntaan, mutta haasteita on vielä voitettavana. Parempi päästölaskenta ja avoin raportointi ovat avainasemassa kohti hiilineutraaliutta ja kestävää tulevaisuutta. 

Ecobio tarjoaa palveluita sekä hiilijalanjälkilaskennan toteuttamiseen että päästölaskentatulosten tulkintaan ja mahdollisiin laskentaa seuraavien käytännön toimenpiteiden suunnitteluun mm. erilaisten tiekarttamallinnusten avulla. Tavoitteenamme on aina lisätä asiakkaidemme ymmärrystä päästölaskennan periaatteista ja auttaa heitä siten kehittämään ja tarkentamaan hiilijalanjälkilaskentaa ajatellen tulevien vuosien tarpeita huomioiden lisääntyvän sääntelyn ja toimintaympäristön tuomat vaatimukset.

Lue lisää palveluistamme! 

Uudistukset kirjanpitolakiin ja tilintarkastuslakiin – EU:n kestävyysraportointidirektiivin (CSRD) toimeenpanemiseksi

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kirjanpitolain ja tilintarkastuslain muuttamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi julkaistiin 28.9.2023. 

Esityksessä ehdotetaan muutoksia useisiin lakeihin, kuten kirjanpitolakiin ja osakeyhtiölakiin, EU:n kestävyysraportointidirektiivin (CSRD) toimeenpanemiseksi. Direktiivin velvoitteet ehdotetaan laajennettaviksi myös vastaavanlaisiin osuuskuntiin. Muutokset on tarkoitus saattaa voimaan 31. joulukuuta 2023, ja ne koskisivat ensiksi suurten pörssiyritysten tietoja tilivuodelta 2024. 

Tämä esitys pannaan täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2022/2464 avulla, joka muuttaa yritysten kestävyysraportointia koskevia lakeja. Direktiivi astui voimaan 5.1.2023 ja sen tulee olla voimassa jäsenvaltioissa viimeistään 6.7.2024. Sen soveltaminen alkaa 1.1.2024 alkaen tilikausista. 

Raportointidirektiivi liittyy EU:n Vihreän kehityksen ohjelmaan, jonka tavoitteena on tehdä EU:sta moderni, resurssitehokas ja kilpailukykyinen talous, joka vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Direktiivi pyrkii edistämään kestävien investointien tekemistä ja vaatii yrityksiä antamaan tarkempaa tietoa kestävyysnäkökohdista. 

Direktiivi korvaa aiemman direktiivin ja edellyttää yrityksiltä tarkempaa ja kattavampaa kestävyystietojen julkistamista. Näiden tietojen on oltava tarkastettavissa riippumattoman tahon toimesta. Kestävyysraportti tulee liittää osaksi yrityksen taloudellista raportointia, jonka tulee vahvistamaan ulkopuolinen tarkastaja. Lisäksi direktiivi edistää tietojen digitaalista julkistamista siten, että kestävyysraportin digitaalisuusvaatimus osana yrityksen toimintakertomusta ehdotetaan ulotettavaksi myös tilinpäätökseen. 

Raportointidirektiivillä on yhteys myös suunnitteilla olevaan huolellisuusvelvoitetta koskevaan direktiiviin (CSDDD), joka käsittelee yritysten vastuuta ihmisoikeuksista ja ympäristöstä. Neuvottelut tästä direktiivistä ovat käynnissä Euroopan parlamentissa. 

Aikaisemmin yrityksiltä vaadittiin kestävyystietojen julkistamista Non-Financial Reporting Directive (NFRD) -direktiivin mukaisesti. Suomessa tämä koski suuryrityksiä, joissa työskenteli keskimäärin yli 500 henkilöä. NFRD-sääntelyyn kuului noin 100 yritystä Suomessa. 

NFRD-sääntelyä kritisoitiin siitä, että se jäi liian vapaaehtoiseksi eikä standardoinut raportointikäytäntöjä riittävästi. Lisäksi yrityksillä oli mahdollisuus poiketa joistakin NFRD-tiedoista perustellusti. Kestävyysselvityksiä ei myöskään vaadittu vahvistettavan tilintarkastajan toimesta, mikä vähensi niiden luotettavuutta. 

GHG-protokolla – kansainvälinen standardi yritysten kasvihuonepäästöjen mittaamiseen ja raportointiin

Greenhouse Gas Protocol eli GHG-protokolla on kansainvälisesti käytetyin menetelmä kasvihuonepäästöjen mittaamiseen ja raportointiin. Menetelmän mukaisesti päästöt jaetaan kolmeen eri luokkaan: Scope 1, Scope 2 ja Scope 3.  

 GHG-protokollan mukainen luokittelu vähentää kaksoislaskennan riskiä päästölaskentojen välillä ja auttaa hahmottamaan liiketoiminnan päästölähteet koko arvoketjussa. 

GHG-protokolla ja Scope 1, 2, 3

GHG-protokollan mukaisesti päästöt luokitellaan seuraavasti: 

  • Scope 1 sisältää kaikki suorat kasvihuonepäästöt, jotka muodostuvat yrityksen toiminnan seurauksena 
  • Scope 2 sisältää kasvihuonepäästöt, jotka aiheutuvat ostetun ja kulutetun energian tuotannosta 
  • Scope 3 sisältää kaikki muut epäsuorat kasvihuonepäästöt, jotka muodostuvat yrityksen toiminnan seurauksena, mutta päästölähteet itsessään eivät ole yrityksen omistuksessa tai hallinnassa. Tällaisia päästölähteitä ovat muun muassa hankintojen alkutuotannon päästöt sekä matkustamisen ja kuljetusten aiheuttamat päästöt. Scope 3 -päästöt on eritelty viiteentoista eri päästökategoriaan. 

Miksi on tärkeää vähentää yrityksen kasvihuonekaasupäästöjä   

EU CSRD-kestävyysraportointidirektiivin (Corporate Sustainability Reporting Directive) mukainen raportointivelvoite astuu ensimmäisille yrityksille voimaan vuonna 2024. CSRD-direktiivillä pyritään laajentamaan raportoinnin soveltamisalaa ja laatimaan yhtenäisempiä raportointistandardeja.  
deneme bonusu veren siteler
CSRD edellyttää yrityksiä varmistamaan, että yrityksen liiketoiminta on linjassa Pariisin ilmastosopimuksen mukaisten tavoitteiden kanssa. Tämän vaatimuksen täyttäminen edellyttää yrityksiltä kasvihuonekaasupäästöjen entistä tarkempaa seurantaa sekä kunnianhimoista ja tavoitteellista päästöjen vähentämistä. 

Vaikka kaikkiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ei välttämättä vielä samalla tavalla kohdistu painetta päästövähennysten osalta, valuvat isojen yritysten päästövähennystoimenpiteet ja -tavoitteet arvoketjua alaspäin myös pienemmille yrityksille.  Pienille ja keskisuurille yrityksille ilmastovastuullisuuden edistäminen voikin jatkossa olla nykyistä merkittävämpi kilpailuvaltti. 

Miten pääset alkuun kasvihuonepäästöjen vähentämisessä?  

Yrityksen toiminnan kannalta olennaisten päästölähteiden selvittäminen ja päästöjen laskenta on ensimmäinen vaihe yrityksen ilmastovaikutusten hallinnassa. Merkittävimpien päästölähteiden tunnistamisen myötä yritys voi asettaa omalle toiminnalleen tarkoituksenmukaiset ja vaikuttavat mittarit ja tavoitteet. 

Oikea-aikaiset ja kohdennetut toimenpiteet mahdollistavat päästöjen vähentämisen yrityksen liiketoiminnassa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Oman toiminnan päästöjen (scope 1&2) hallinta ei enää jatkossa riitä, vaan myös arvoketjun päästöihin (scope 3) on syytä kohdistaa päästövähennystoimenpiteitä. 

Ecobion asiantuntijatiimi auttaa teitä mielellään kaikissa kasvihuonekaasuihin sekä niiden laskentaan, monitorointiin ja raportointiin liittyvissä kysymyksissä. 

Jatketaan keskustelua! Lähetä kysymyksesi alla olevan lomakkeen kautta, ja palaamme asiaan pian. 


    Uusi jätelaki – vaikutukset yrityksille 

    Jätelaki uudistus – vaikutukset yrityksille 

    Uusi jätelaki, joka säätelee jätteistä, jätehuollosta, roskaantumisesta ja tuotteista syntyvää jätettä, on tulossa voimaan. Vuonna 2011 säädettyyn jätelakiin tehtyjen vuoden 2021 (714/2021) merkittävien uudistusten siirtymäajat päättyvät pääosin vuonna 2023 ja 2024.  

    Muutoksella on pantu täytäntöön EU:n jätedirektiiveihin tulleet muutokset ja toteutettu edellisen hallituksen tavoitteet jätteiden kierrätyksen lisäämisestä. Lisäksi uudistuksella tavoitellaan jätemäärien suoraa vähentämistä ja uudelleenkäytön lisäämistä. 

    Mitä uusi jätelaki vaatii?

    Jätelaki uudistuksen myötä kunnille asetetaan uusia vaatimuksia jätteiden keräämiseen ja kuljettamiseen, samalla kun toiminnanharjoittajilta velvoitetaan tiukennettua otetta kierrätykseen, raportointiin ja tuottajavastuuseen liittyen. 

    Kuntien vastuulla on jatkossa kilpailuttaa ja järjestää erilliskerättävien eli pienmetallijätteen, pakkausjätteen, biojätteen kuljetukset pois asuinkiinteistöiltä. Kunnat voivat myös määrätä jätteenkuljetuksen siirrettäväksi pois asuinkiinteistöillä sekä ulottaa vaatimuksen erilliskeräyksestä myös pienempiin kiinteistöihin. 

    Jätelain vaikutus yrityksille

    Jätelain uudistus tulee vaikuttamaan yritysten liiketoimintaan seuraavanlaisesti  

    • Pakkausten tuottajien tulee vuorostaan maksaa kunnille pakkausjätteen erilliskeräyksestä. Lisäksi pakkausten tuottajille jää velvollisuus ylläpitää pakkausjätteille alueellisia vastaanottopaikkoja. Uudistukset vaikuttavat myös tuottajavastuujärjestelmiin lisäämällä tuottajien tiedottamisvelvollisuuksia, raportointia ja omavalvontaa. Pakollista heinäkuusta 2023 alkaen. 
    • Tuottajavastuumaksut muuttuvat siten, että ne kannustavat jatkossa suosimaan tuotteiden kierrätystä, korjattavuutta, päivitettävyyttä, uudelleenkäytettävyyttä. Tuottajavastuu laajenee etäkauppaan ja tuottajayhteisöön liittyminen muuttuu pakolliseksi. Pakollista alkaen 1.1.2023 
    • Rakennushankkeeseen ryhtyviltä vaaditaan panostuksia jätteiden erilliskeräysten suunnitteluun ja järjestämiseen. Jatkossa vähintään 70 % tuotetusta jätteestä tulee erilliskerätä ja hyödyntää. Pakollista alkaen 1.7.2022. 
    • Elintarvikealalla sääntely vaatii mm. elintarvikejätteen määrän vähentämistä ja myymättä jääneiden elintarvikkeiden ilmaista jakelua sekä jätemäärien raportointia. 1.1.2022 alkaen pidettävä kirjaa elintarvikejätteen määristä ja käsittelystä. Ensimmäisen kerran toimitettava yhteenveto valvontaviranomaiselle vuoden 2023 tiedoista. 
    • Toiminnanharjoittajien tulee myös tehostaa jätevirtojen seurantaa ja raportointia. Vaarallisten jätteiden ja eräiden muiden jätteiden kulun seurannassa siirrytään sähköisten asiakirjojen käyttöön. Siirtyminen sähköisiin asiakirjoihin pakollista 1.1.2022 alkaen. Tiedot rekisteriin tulee toimittaa 1.9.2022 alkaen laadituista siirtoasiakirjoista. 

    Ecobio – jätehuolto ja kiertotalous

    Ecobio tarjoaa yksityiskohtaisempaa lain tulkintaa sekä avustaa jätehallintasuunnitelmien ja – raportointien toteuttamisessa. Sekä tarjoamme Ecobio Manager palvelua, jonka avulla pysyt ajan tasalla lainsäädännön muutoksista sekä niiden vaikutuksista liiketoimintaan. 

    Ota yhteyttä alla olevan lomakkeen avulla ja jutellaan lisää!  


      SCIP-velvoite ja vaikutukset yritystoimintaan

      SCIP-velvoite

      SCIP-velvoite on julkaistu osana EU:n jätesäädöspakettia ja tiedot yli 0,1 painoprosenttia (w/w) SVHC-aineita sisältävistä tuotteista on toimitettava Euroopan kemikaalivirastolle 5.1.2021 alkaen. Suomessa velvoite on toimeenpantu kemikaalilakiin tehdyllä muutoksella, joka on tullut voimaan 19.7.2021.

      SCIP-velvoite koskee suurta osaa esineiden toimittajista

      SCIP-velvoite koskee suurta osaa esineiden toimittajista ja SCIP-tiedot julkaistaan ECHAn verkkosivuille kaikkien saataville.

      SCIP-tietokanta (SCIP Database) on jätepuitedirektiivin (98/2008/EY) mukaisesti perustettu tietokanta, jonka avulla kerätään tietoja esineissä tai monimutkaisissa esineissä (tuotteissa) olevista erityistä huolta aiheuttavista aineista (SVHC, Substances of Very High Concern). Tietokanta kokoaa yhteen tietoa erityistä huolta aiheuttavien aineiden esiintymisestä ja kulkeutumisesta EU:n markkinoilla myytävissä esineissä. SVHC-aineet voivat aiheuttaa haittaa ympäristölle ja/tai ihmisen terveydelle.

      Tietokanta edistää SVHC-aineiden korvaamista turvallisemmilla vaihtoehdoilla ja täydentää REACH-asetuksen mukaista tiedottamis- ja ilmoitusvelvollisuutta SVHC-aineista esineissä. Tietokannan tiedot asetetaan jätealan toimijoiden ja kuluttajien saataville.

      Tuotteista, jotka sisältävät kandidaattilistan erityistä huolta aiheuttavia aineita yli 0,1 painoprosenttia (w/w), on toimitettava tiedot Euroopan kemikaalivirastolle (ECHA).

      Seuraavien esineiden toimittajien on koottava ja lähetettävä tietoja ECHAn SCIP-tietokantaan, jos esine sisältää SVHC-ainetta yli 0,1 painoprosenttia:

      • esineiden valmistajat ja kokoajat EU:ssa
      • esineiden EU:hun maahantuojat
      • esineiden jälleenmyyjät EU:ssa ja muut toimitusketjun toimijat, jotka saattavat esineitä markkinoille.

      Suoraan kuluttajille esineitä toimittavien jälleenmyyjien (vähittäiskauppa) ei tarvitse toimittaa tietoja SCIP-tietokantaan. Jokaisen toimitusketjun yrityksen pitää tehdä oma ilmoitus.

      SCIP-ilmoitus

      SCIP-ilmoitus laaditaan ECHAn IUCLID-ohjelmalla, joka on saatavilla myös pilvipalveluna. Ohjelmalla laadittu ilmoitus lähetetään ECHAn ilmoitusportaalin (Submission Portal) kautta. Vaihtoehtoisesti SCIP-ilmoitus voidaan tehdä automaattisesti yrityksen omasta järjestelmästä hyödyntäen mahdollisuutta automatisoituun S2S-palveluun (System-to-System). Yksinkertaistetussa SCIP-ilmoituksessa (simplified SCIP Notification, SSN) toimitusketjun toimija voi viitata esim. EU:n sisäisen valmistajan jo tekemään SCIP-ilmoitukseen.

      Ecobio tukena SCIP-velvoitteissa

      Ecobion järjestelmällinen työskentelyprosessi auttaa yrityksiä tunnistamaan ja täyttämään kemikaalilainsäädännön asettamat velvoitteet, selvittämään tarvittavat tuotetiedot sekä laatimaan laadukkaat SCIP-ilmoitukset tietokantaan. Ecobion palvelut räätälöidään aina yritysten tarpeiden mukaan ja ne voi sisältää esim. järjestelmien käytön opastusta, toimittajamateriaalien läpikäyntiä, tai apua ilmoitusten ryhmittelyssä.

      Ecobio Manager -pilvipalvelua voidaan myös hyödyntää SCIP-velvoitteiden hoitamisessa. Ecobio Manager säädösseuranta auttaa pysymään ajan tasalla kemikaalilainsäädännön vaatimusten suhteen. Ecobio Manager -kemikaalihallintapalvelua voidaan hyödyntää tunnistamaan esineitä valmistavan yrityksen SVHC-aineet yrityksen kemikaaliluettelosta. Ecobio Manager -toimittajahallinta auttaa keräämään tietoja toimittajista ja tuotteista.

      Lataa meidän maksuton kattava ja tiivis SCIP-whitepaper tästä! 

      EU biodiversiteettistrategia 2030

      EU:n biodiversiteettistrategia on keskeinen osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa (Green Deal), jonka tavoite on luoda EU:sta ilmastoneutraali maanosa. Tavoitteena on ja suojella vähintään 30% EU:n maa- ja merialueista, ennallistaa heikentyneet ekosysteemit koko EU:n alueella 2030 mennessä, istuttaa 3 miljardia puuta sekä vähentää torjunta-aineiden käyttöä ja niistä aiheutuvia riskejä 50 prosentilla.   

      Mitä biodiversiteetti tarkoittaa?

      Biodiversiteetti tarkoittaa elämän monimuotoisuutta maapallolla, sisältäen eri lajit, niiden geenit ja ekosysteemit. Laaja biodiversiteetti on tärkeää ekosysteemien toiminnan ja vakauden kannalta ja sen väheneminen uhkaa luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemien toimivuutta.  

      Biodiversiteetin suojeleminen ja ennallistaminen on tärkeää, sillä on keskeinen rooli luonnon tasapainon säilyttämisessä, se tarjoaa ihmisille ja eläimille vettä, ruokaa ja suojaa.  

      Biodiversiteetin heikkeneminen uhkaa myös liiketoiminnan jatkuvuutta, jonka takia yritysten on tärkeä sisällyttää riskien hallinnassaan ja strategiassaan biodiversiteetin monimuotoisuuden tukeminen. Muun muassa Rakennusala, maatalous ja elintarvikeala ovat kaikki riippuvaisia luonnosta.  

      Biodiversiteettistrategian tavoitteet

      EU:n jäsenmaat ovat sitoutuneet strategian tavoitteisiin, joiden tarkoituksena on pysäyttää luontokato ja vauhdittaa luonnon monimuotoisuuden kehitystä. Tavoitteita on yhteensä 17 ja ne liittyvät joko (1) EU:n luonnonsuojeluverkostoon tai (2) EU:n ennallistamisasetukseen.  

      1. Koko EU:n kattava luonnonsuojeluverkosto (1,2 milj. km^2) maalla ja merellä. Tavoite on laajentaa nykyistä Natura 2000 -suojeluverkostoa suojelemalla ilmastolle tärkeitä alueita ja korkean biodiversiteetin omaavia alueita.  
      2. EU:n ennallistamisasetus, jonka tavoite on sitouttaa EU-maat suojelemaan ekosysteemejä, joiden tilan on todettu heikentyneen (degraded) ja joilla on potentiaalia sitoa hiilidioksidia itseensä ja ennalta ehkäistä sekä vähentää sään ääri ilmiöiden vaikutuksia. 

      Ennallistamisasetus keskittyy vahvasti luonnon elvyttämiseen EU:n jäsenmaissa ja tavoitteena on asettaa sitovat tavoitteet, jotka koskevat mm. metsiä, kaupunkialueita, pilaantuneita maa- ja meriluontotyyppejä, pöllyttäjiä sekä jokia ja tulvatasenteita.   

      Muita EU:n tavoitteita on jakaa 20 miljardin euron vuosittainen rahoitus biodiversiteetin suojeluun ja kehittämiseen ja luoda maailmanlaajuinen biodiversiteettikehys.  

      EU:n Luonnonsuojeluverkosto

      Luonnonsuojeluverkostolla on kolme tavoitetta:  

      1. Laissa säädetyn suojelupinta-alan laajentaminen, jotta vähintään 30 % EU:n maa- ja merialueista on suojeltu, ja suojelualueiden väliset ekologiset yhteydet on varmistettu.
      2. Vähintään kolmasosa EU:n suojelualueista tiukasti suojeltuja sisältäen kaikki EU:n jäljellä olevat aarnio- ja vanhat metsät.
      3. Selkeät suojelutavoitteet ja -toimenpiteet, joilla suojelualueita voi hallinnoida tehokkaasti.  

      Voit seurata tavoitteiden kehitystä täältä   

      EU:n ennallistamisasetus

      Euroopan komission valmistelussa oleva ennallistamisasetus on ensimmäinen koko Euroopan alueen kattava laki. Se on keskeinen osa EU:n biodiversiteettistrategiaa.  

      Ehdotuksen tavoitteena on ennallistaa ekosysteemejä ja elinympäristöjä EU:n maa- ja merialueilla sekä mahdollistaa biologisen monimuotoisuuden ja luonnon elpyminen pitkällä aikavälillä. Tavoitteena on myös edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien tavoitteiden saavuttamista sekä täyttää kansainväliset sitoumukset.  

      Voit lukea lisää ennallistamisasetuksesta täältä.   

      Kansallinen biodiversiteettistrategia 

      Ympäristöministeriö on päättänyt luoda uuden kansallisen biodiversiteettistrategian, koska aikaisempi vuoteen 2020 ulottunut strategia ei pysäyttänyt luonnon köyhtymistä. Uuden, vuoteen 2030 ulottuvan strategian tavoitteena on ekologinen siirtymä Suomessa.  

      EU:n komissio edellyttää jäsenmaiden antavan kaksi sitoumusta EU:n biodiversiteettistrategian avaintavoitteisiin:  

      1. Kuinka jäsenmaa(t) aikoo edistää EU:n yhteistä 30% suojelupinta-alatavoitetta ja kuinka jäsenmaa(t) aikoo edistää EU:n yhteistä 10% tiukan suojelun tavoitetta. 
      2. Millaisiin toimiin jäsenmaa(t) ryhtyy turvatakseen luonto- ja lintudirektiivien suojelutasoa sekä parantaakseen sitä 30:llä prosentilla. 

      Suomessa tavoitteiden saavuttaminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja sidosryhmiltä pyydetään kommentteja sekä ehdotuksia kansallisista toimenpiteistä vuoden 2023 aikana. Ennen Suomen sitoumusten toimittamista EU:n komissiolle, niistä tehdään valtioneuvoston periaatepäätös.  

      Miten biodiversiteettistrategia vaikuttaa yritystoimintaan?

      Biodiversiteettistrategian omaksuminen voi vaikuttaa yritystoimintaan lainsäädännön ja maineenhallinnan kautta. Se voi edellyttää yrityksiltä toimenpiteitä biodiversiteetin suojelemiseksi ja parantaa niiden mainetta vastuullisina toimijoina. Lisäksi biodiversiteettistrategia voi tarjota uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja auttaa yrityksiä hallitsemaan biodiversiteettiin liittyviä riskejä. 

      Voit lukea Ecobion biodiversiteettipalveluista täältä.  

      Mitä ovat scope 3 -päästöt ja miksi ne ovat tärkeitä?

      Scope 3 -päästöt ovat GHG-protokollan kolmas päästöluokka. GHG-protokolla (Greenhouse Gas Protocol) on käytetyin standardi kasvihuonepäästöjen mittaamiseen ja raportointiin on, jossa päästöjä jaetaan kolmeen eri luokkaan: scope 1,scope 2 ja scope 3. 

      Suuri osa yrityksen ilmastovaikutuksesta koostuu kasvihuonekaasupäästöistä, joista merkittävimpiä ovat hiilidioksidi- (CO2), metaani- (CH4) ja typpioksiduulipäästöt (N2O). Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja kestävä kehitys ovat yhä keskeisempiä tavoitteita yrityksille ympäri maailmaa. EU-alueella toimivia yrityksiä velvoittaa myös eri direktiivit, joiden mukaisesti yritysten tulee raportoida liiketoiminnasta aiheutuvista ympäristövaikutuksista vuosittain. 

      Scope 3

      Mitä scope 3 -päästöt sisältävät?

      Scope 3 -päästöt kattavat kaikki epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt, jotka syntyvät yrityksen toiminnan seurauksena, mutta päästölähteet eivät suoraan ole yrityksen omistuksessa tai hallinnassa. Nämä päästöt käsittävät esimerkiksi hankintaketjun aiheuttamat päästöt, kuljetusten päästöt, myytyjen tuotteiden käytöstä aiheutuvat päästöt sekä jätteiden käsittelyn päästöt.  

      Scope 3 -päästöt ovat laajin ja monimutkaisin osa kasvihuonekaasupäästöjen laskentaa, ja päästölähteet voivat vaihdella merkittävästi eri yritysten välillä riippuen niiden toimialasta ja toimintamalleista. 

      Scope 3 -päästöt koostuvat siis yrityksen arvoketjun epäsuorista kasvihuonekaasupäästöistä. Nämä päästölähteet voidaan jakaa ylä- ja alavirran päästölähteiksi, riippuen siitä sijaitsevatko ne tuotantoketjussa yrityksen omaa toimintaa ennen vai sen jälkeen. 

      Ylävirran päästölähteisiin lukeutuvat kaikki epäsuorat päästöt, jotka syntyvät yrityksen arvoketjussa oman tuotteen tai palvelun luovuttamishetkeen saakka.  

      GHG-protokolla jaottelee nämä päästölähteet kahdeksaan eri kategoriaan: 

      • Ostetut tuotteet ja palvelut
      • Käyttöomaisuus
      • Polttoaineisiin ja energiaan liittyvät toiminnot, joita ei ole huomioitu osana scope 1 & 2 -laskentaa
      • Ylävirran kuljetukset ja jakelu
      • Toiminnassa syntyvien jätteiden käsittely
      • Liikematkat
      • Työmatkat
      • Yrityksen vuokraama omaisuus

      Alavirran päästölähteisiin lasketaan kaikki epäsuorat päästöt, jotka syntyvät sen jälkeen, kun tuote tai palvelu toimitetaan asiakkaalle.  

      GHG-protokolla jaottelee nämä päästölähteet seitsemään eri kategoriaan: 

      • Alavirran kuljetukset ja jakelu

      Myytyjen tuotteiden käsittely 

      • Myytyjen tuotteiden käytöstä aiheutuvat päästöt
      • Myytyjen tuotteiden loppukäsittelystä aiheutuvat päästöt
      • Alavirran vuokrattu omaisuus
      • Franchise-liiketoiminnan päästöt
      • Sijoitustoiminnan päästöt

      Scope 3 -päästöjen seuranta ja raportointi

      Scope 3 -päästöjen seuranta ja raportointi on tärkeää, koska sen avulla saadaan kokonaisvaltainen kuvan yrityksen ilmastovaikutuksista. Vaikka yritys voi melko helposti hallita ja vähentää suoria (scope 1) ja energian kulutukseen liittyviä epäsuoriapäästöjään (scope 2), scope 3 -päästöt muodostavat tyypillisesti merkittävän osan yrityksen kokonaispäästöistä.  

      Seuranta ja raportointi auttaa yrityksiä tunnistamaan merkittävimmät päästölähteet ja asettamaan tarkoituksenmukaisia tavoitteita päästöjen vähentämiseksi koko arvoketjussa. 

      Scope 3 -päästöjen haasteet ja mahdollisuudet

      Scope 3 -päästöjen laskeminen ja raportointi voiolla haasteellista yrityksille, sillä scope3-päästöjen selvittäminen vaatii yhteistyötä koko arvoketjun kanssa ja tiedonkeruuta useilta eri toimijoilta. Lisäksi päästöjen arvioiminen voi olla monimutkaista, kun otetaan huomioon erilaiset toimialat ja maantieteelliset alueet. 

      Kuitenkin Scope 3 -päästöjen selvittäminen tarjoaa mahdollisuuksia yrityksille. Niiden tehokas hallinta voi johtaa kustannussäästöihin, resurssitehokkuuden parantamiseen, parempaan arvoketjuyhteistyöhön ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien löytämiseen. Esimerkiksi tuotteiden elinkaaren aikaisten ympäristövaikutusten arvioiminen ja ekosuunnittelu voivat auttaa vähentämään ympäristövaikutuksia hankintaketjussa. 

      Scope 3 -päästöt ovat merkittävä osa yritysten ympäristövaikutuksia

      Scope 3 -päästöjen seuranta ja raportointi on tärkeä osa yritysten kestävän kehityksen strategiaa. Vaikka scope 3 -päästöt voivat olla haastavia hallita, ne tarjoavat myös mahdollisuuksia tehokkuuden parantamiseen ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien löytämiseen. Yritykset voivat hyödyntää asiantuntija-apua ja yhteistyötä arvoketjun eri toimijoiden kanssa tavoitteidensa saavuttamiseksi. 

      Ecobion asiantuntijatiimi auttaa teitä mielellään kaikissa kasvihuonekaasuihin sekä niiden monitorointiin ja raportointiin liittyvissä kysymyksissä. 


        ***Lähteet:*** 

        https://www.ilmatieteenlaitos.fi/kasvihuonekaasujen-tutkimus 

        https://finnwatch.org/fi/uutiset/988-yli-600-suomalaisen-yrityksen-vastuullisuudesta-saadaan-pian-lisaeae-tietoa– 

        https://ghgprotocol.org/ 

        https://ghgprotocol.org/corporate-value-chain-scope-3-standard 

        https://ghgprotocol.org/scope-3-calculation-guidance-2 

        Mitä ovat scope 2 -päästöt ja miksi ne ovat tärkeitä?

        Scope 2 -päästöt muodostavat merkittävän osan yrityksen oman toiminnan ilmastovaikutuksista. Ne kattavat epäsuorat energiantuotannon päästöt, jotka syntyvät ostetun ja kulutetun energiantuotannon seurauksena.  

        Päästöt ovat osa GHG-protokollan (Greenhouse Gas Protocol) mittaus- ja raportointistandardin mukaista kasvihuonepäästöinventaariota. 

        GHG-protokolla on käytetyin standardi kasvihuonepäästöjen mittaamiseen ja raportointiin, missä päästöjä jaetaan kolmeen eri luokkaan: scope 1, scope 2 ja scope 3. 

        Scope 2

        Mitä scope 2 -päästöt sisältävät?

        Päästöihin sisällytetään kaikki ne kasvihuonekaasupäästöt, jotka syntyvät toiselta osapuolelta ostetun energian tuotannosta. Tämä käsittää ostetun sähkön, lämmön, höyryn tai viilennyksen tuotannosta aiheutuvat päästöt.  

        Useimmille yrityksille ostettu sähkö ja lämpö muodostavat tärkeimmät lähteet scope 2 -päästöille. On kuitenkin huomioitava, että joillekin yrityksille myös erillinen höyryn ja viilennyksen hankinta voi aiheuttaa scope 2 -päästöjä. Toisaalta, mikäli yritys tuottaa itse osan tai kaiken käyttöenergiastaan, huomioidaan tuotannosta aiheutuvat päästöt osana scope 1 -päästöjen laskentaa. 

        Miksi scope 2 -päästöjen seuranta ja raportointi on tärkeää? 

        Kasvihuonekaasupäästöjen seuranta ja raportointi on tärkeä osa yritysten ympäristövastuullisuutta. Päästölaskenta auttaayrityksiä ymmärtämään oman toimintansa ilmastovaikutuksia ja asettamaan tavoitteita päästöjen vähentämiseksi.  

        GHG-protokolla yhtenäistää päästöjen laskennan ja raportoinnin, mikä varmistaa yritysten päästölaskentojen yhdenmukaisen toteutuksen sekä jossain määrin mahdollistaa tulosten vertailun. 

        Lisäksi kasvihuonekaasupäästöjen seuranta tarjoaa läpinäkyvyyttä sidosryhmille, kuten asiakkaille, sijoittajille ja viranomaisille. 

        Kasvihuonepäästöjen raportointi

        Euroopan unionin NFR-direktiivi (Non-Financial Reporting Directive) on velvoittanut vuodesta 2014 lähtien kaikki yli 500 henkilöä työllistävät yritykset raportoimaan sosiaalisista sekä ympäristöön kohdistuvista vaikutuksistaan. Tämä velvoite koskee myös kasvihuonekaasupäästöjen raportointia.  

        Vuodesta 2024 alkaen uuden CSRD-kestävyysraportointidirektiivin (Corporate Sustainability Reporting Directive) mukainen raportointivelvoite tulee voimaan, ja sen myötä raportoinnissa siirrytään uusien ohjeiden mukaiseen lähestymistapaan. Uudella direktiivillä pyritään laajentamaan raportoinnin soveltamisalaa ja laatimaan yhtenäisempiä raportointistandardeja. Lisäksi raportointivelvollisuus laajenee porrastetusti kaikkiin pörssilistattuihin yrityksiin. 

        Päästöjen vähentäminen ja energian optimointi

        On tärkeää, että yritykset ymmärtävät scope 2 -päästöjen merkityksen ja ottavat ne huomioon ympäristöstrategiassaan. Päästöjen vähentämistoimenpiteet ja energian hankinnan optimointi voivat auttaa yrityksiä pienentämään hiilijalanjälkeään ja edistämään kestävää kehitystä. 

         Ecobionin asiantuntijatiimi on valmis auttamaan yrityksiä kasvihuonekaasupäästöihin liittyvissä kysymyksissä, monitoroinnissa ja raportoinnissa, jotta ne voivat täyttää raportointivelvoitteensa ja toimia vastuullisesti ympäristön suhteen. 


           

          ***Lähteet:***  

          https://www.ilmatieteenlaitos.fi/kasvihuonekaasujen-tutkimus 

          https://finnwatch.org/fi/uutiset/988-yli-600-suomalaisen-yrityksen-vastuullisuudesta-saadaan-pian-lisaeae-tietoa– 

          https://ghgprotocol.org/ 

          Mitä ovat Scope 1 -päästöt ja miksi ne ovat tärkeitä?

          Scope 1 -päästöt ovat osa GHG-protokollan (Greenhouse Gas Protocol) mittaus- ja raportointistandardin mukaista kasvihuonepäästöinventaariota.  

          Suuri osa yrityksen ilmastovaikutuksesta koostuu kasvihuonekaasupäästöistä, joista merkittävimpiä ovat hiilidioksidi- (CO2), metaani- (CH4) ja typpioksiduulipäästöt (N2O). Käytetyin standardi kasvihuonepäästöjen mittaamiseen ja raportointiin on GHG-protokolla, jossa päästöjä jaetaan kolmeen eri luokkaan: scope 1, scope 2 ja scope 3. 

          GHG-protokolla

          GHG-protokolla on globaali standardi kasvihuonepäästöjen mittaamiseen ja hallintaan. GHG-protokolla yhtenäistää päästöjen laskennan ja raportoinnin, mikä varmistaa yritysten päästölaskentojen yhdenmukaisen toteutuksen sekä jossain määrin mahdollistaa tulosten vertailun 

          Greenhouse Gas -protokollan mukaisesti päästöt jaetaan kolmeen eri luokkaan: 

          • Scope 1 sisältää kaikki yrityksen oman toiminnan suorat kasvihuonepäästöt
          • Scope 2 sisältää yrityksen toiminnassa ostetun ja kulutetun energian (sähkö, lämpö, höyry ja kaukokylmä) tuotannosta aiheutuvat kasvihuonepäästöt 
          • Scope 3 sisältää yrityksen toimintaan liittyvät muut epäsuorat kasvihuonepäästöt, kuten liikematkustaminen, jätteiden käsittely ja hankintojen alkutuotanto. Scope 3 sisältää 15 eri päästökategoriaa.  

          Mitä kuuluu Scope 1 -päästöihin? 

          Scope 1 -päästöt koostuvat yrityksen suorista päästöistä, jotka aiheutuvat yrityksen omistamista tai hallitsemista resursseista. Scope 1 -luokan päästöt syntyvät suoraan seurauksena yrityksen toiminnasta ja näitä yritys pystyy helpoiten kontrolloimaan.  

          Scope 1

          Scope 1 -päästölähteet

          Päästölähteet ovat yrityksen oman toiminnan suoria päästöjä: 

          1. Prosessipäästöt. Prosessipäästöillä tarkoitetaan yrityksen toiminnassa muodostuvia suoria kasvihuonekaasupäästöjen, kuten esimerkiksi anaerobisesta käymisestä tai maakaasun soihdutuksesta aiheutuvia metaanipäästöjä. 
          2. Oma energiantuotanto. Mikäli yritys tuottaa käyttöenergiaa joko omaan tai muiden toimijoiden käyttöön, lukeutuu energiantuotannosta aiheutuvat päästöt raportoivan yrityksen scope 1 -päästöihin. 
          3. Polttoaineenkulutus. Polttoaineenkulutuksesta aiheutuvat päästöt yrityksen omistamissa tai hallinnoimissa koneissa, laitteissa ja kulkuneuvoissa.
          4. Hajapäästöt. Hajapäästöt ovat niin sanottuja vuotopäästöjä, joita aiheutuu muun muassa putki- ja laitevuotojen seurauksena. Hajapäästöjä syntyy teollisuuden lisäksi myös tavallisissa koti- ja toimisto-oloissa kuten, esimerkiksi viallisesti toimivista kylmiöistä ja ilmastointilaitteista. Hajapäästöjä voi vähentää tai kokonaan välttää huolehtimalla laitteiden kunnosta ja huolloista asianmukaisesti sekä korjaamalla tai vaihtamalla viallisesti toimivat laitteet. 
          5. Scope 1 -päästöihin lukeutuvat siis yrityksen omasta toiminnasta suoraan aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt. Koska -päästöt syntyvät yrityksen oman toiminnan seurauksena, on näihin myös helpointa vaikuttaa. 

          Scope 1 -päästöjen laskeminen

          Scope 1 -päästöjen laskennassa olennaista on tunnistaa oman toiminnan suorat päästöt. Omien päästöjen tunnistamisen kannalta on tärkeää määritellä raportoivan yrityksen organisaatiorajaus. Organisaatiorajaus määrittää, mitkä päästöt ovat yrityksen omia ja energiankulutuksen liittyviä epäsuoria (scope 1&2) päästöjä sekä mitkä ovat arvoketjun (scope 3) päästöjä. Organisaatiorajaus tehdään GHG-protokollan mukaisesti joko yrityksen pääomaosuuteen tai hallintaan perustuen. 

          Scope 1 -päästölähteiden tunnistamisen jälkeen kerätään laskentaa varten tarvittavat kulutusluvut raportointivuodelta. Mikäli suoria kulutuslukuja, kuten vuoden aikana kulutettuja polttoainelitroja, ei ole saatavilla, voidaan laskenta tehdä perustuen toissijaisiin tietolähteisiin, kuten vuoden aikana ajettuihin kilometreihin. Laskennan kannalta olennaista on myös tunnistaa ja määrittää jokaiselle päästölähteelle sopiva päästökerroin. Tarkin laskentatulos saavutetaan käyttämällä toimittajakohtaisia päästökertoimia, mutta mikäli päästötietoa ei ole saatavilla toimittajalta, niin laskennassa voidaan hyödyntää myös julkisista tai kaupallisista tietolähteistä saatavilla olevia päästökertoimia. 

          Ecobion asiantuntijatiimi auttaa teitä mielellään kaikissa kasvihuonekaasuihin sekä niiden monitorointiin ja raportointiin liittyvissä kysymyksissä. 


             

            Mitä tarkoittavat scope 1, 2 ja 3 -päästöt?

            Kansainvälisesti käytetyin standardi kasvihuonepäästöjen mittaamiseen ja raportointiin on GHG-protokolla (Greenhouse Gas Protocol), jossa päästöt jaetaan kolmeen eri luokkaan: scope 1, scope 2 ja scope 3.

            Yritystoiminnan ilmastovaikutusten raportoinnissa on tapana luokitella päästöt scope 1, 2 ja 3 -luokkiin GHG-protokollan mukaisesti. Päästöjen luokittelu vähentää kaksoislaskennan riskiä eri yritysten päästölaskentojen välillä sekä auttaa yritystä ja yrityksen sidosryhmiä hahmottamaan yrityksen liiketoiminnan merkittävimmät päästölähteet omassa ja arvoketjun toiminnassa.

            Monet yritykset raportoivat lisäksi arvoketjun päästöt tarkemmin viiteentoista eri päästökategoriaan eriteltynä. Päästötietoja hyödyntämällä yritys kykenee tunnistamaan toimintansa kannalta olennaisimmat päästölähteet ja optimoimaan liiketoimintaansa ympäristöä vähemmän kuormittavaksi.

            Yrityksen toiminnasta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt, kuten hiilidioksidi- (CO2), metaani- (CH4) ja typpioksiduulipäästöt (N2O), ovat merkittävä liiketoimintaan liittyvä ympäristönäkökulma.

            Kasvavat raportointivelvoitteet kuten CSRD-kestävyysraportointidirektiivi, vaativat nyt ja tulevaisuudessa yrityksiä kertomaan yksityiskohtaisesti liiketoiminnasta aiheutuvista ympäristövaikutuksista

            Scope 1-, scope 2- ja scope 3 -luokittelu

            Greenhouse Gas -protokollan mukaisesti päästöt luokitellaan seuraavasti:

            • Scope 1 sisältää kaikki suorat kasvihuonepäästöt, jotka muodostuvat yrityksen toiminnan seurauksena
            • Scope 2 sisältää kasvihuonepäästöt, jotka aiheutuvat ostetun ja kulutetun energian tuotannosta
            • Scope 3 sisältää kaikki muut epäsuorat kasvihuonepäästöt, jotka muodostuvat yrityksen toiminnan seurauksena, mutta päästölähteet itsessään eivät ole yrityksen omistuksessa tai hallinnassa. Tällaisia päästölähteitä ovat muun muassa hankintojen alkutuotannon päästöt sekä matkustamisen ja kuljetusten aiheuttamat päästöt. Scope 3 -päästöt on eritelty viiteentoista eri päästökategoriaan.

            Scope 1: suorat kasvihuonepäästöt

            Scope 1 -päästöt koostuvat yrityksen omistamien tai hallitsemien resurssien suorista päästöistä.Päästöt syntyvät suoraan seurauksena yrityksen toiminnasta ja näitä päästölähteitä yritys pystyy tyypillisesti helpoiten kontrolloimaan.

            Scope 1 -päästöjä voi jakaa neljään ryhmään:

            1. Prosessipäästöt

            Prosessipäästöillä tarkoitetaan yrityksen toiminnassa muodostuvia suoria kasvihuonekaasupäästöjen, kuten esimerkiksi anaerobisesta käymisestä tai maakaasun soihdutuksesta aiheutuvia metaanipäästöjä.

            1. Oma energiantuotanto

            Mikäli yritys tuottaa käyttöenergiaa joko omaan tai muiden toimijoiden käyttöön, lukeutuu energiantuotannosta aiheutuvat päästöt raportoivan yrityksen scope 1 -päästöihin.

            1. Polttoaineenkulutus

            Polttoaineenkulutuksesta aiheutuvat päästöt yrityksen omistamissa tai hallinnoimissa koneissa, laitteissa ja kulkuneuvoissa.

            1. Hajapäästöt

            Hajapäästöt ovat niin sanottuja vuotopäästöjä, joita aiheutuu muun muassa putki- ja laitevuotojen seurauksena. Hajapäästöjä syntyy teollisuuden lisäksi myös tavallisissa koti- ja toimisto-oloissa kuten, esimerkiksi viallisesti toimivista kylmiöistä ja ilmastointilaitteista. Hajapäästöjä voi vähentää tai kokonaan välttää huolehtimalla laitteiden kunnosta ja huolloista asianmukaisesti sekä korjaamalla tai vaihtamalla viallisesti toimivat laitteet.

            Scope 1 -päästöihin lukeutuvat siis yrityksen omasta toiminnasta suoraanaiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt. Koska Scope 1 -päästöt syntyvät yrityksen oman toiminnan seurauksena, on näihin myös helpointa vaikuttaa.

            Scope 2: energiankulutuksen epäsuorat kasvihuonepäästöt

            Scope 2 -päästöihin sisällytetään kaikki ne kasvihuonekaasupäästöt, jotka syntyvät toiselta osapuolelta ostetun energian tuotannosta. Tämä käsittää ostetun sähkön, lämmön, höyryn tai viilennyksen tuotannosta aiheutuvat päästöt.

            Useimmille yrityksille ostettu sähkö ja lämpö muodostavat tärkeimmät lähteet scope 2 -päästöille. On kuitenkin huomioitava, että toisille joillekin yrityksille myös erillinen höyryn ja viilennyksen hankinta voi aiheuttaa scope 2 -päästöjä. Toisaalta, mikäli yritys tuottaa itse osan tai kaiken käyttöenergiastaan, huomioidaan tuotannosta aiheutuvat päästöt osana scope 1 -päästöjen laskentaa.

            Tunnistamalla olennaisimmat scope 2 päästölähteet yritys voi kehittää energiankulutusta ja -hankintaansa kestävämpään suuntaan ja pienentää liiketoimintansa päästöjä.

            Scope 3: arvoketjun epäsuorat kasvihuonepäästöt

            Scope 3 -päästöt kattavat kaikki epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt, jotka syntyvät yrityksen toiminnan seurauksena, mutta päästölähteet eivät suoraan ole yrityksen omistuksessa tai hallinnassa. Nämä päästöt käsittävät esimerkiksi hankintaketjun aiheuttamat päästöt, kuljetusten päästöt, myytyjen tuotteiden käytöstä aiheutuvat päästöt sekä jätteiden käsittelyn päästöt.

            Useimmilla yrityksellä suurin osa kasvihuonekaasupäästöistä syntyvät yrityksen arvoketjussa, joko ylä- tai alavirrassa suhteessa yrityksen omaan toimintaan.

            Ylävirran päästölähteisiinlukeutuvat kaikki epäsuorat päästöt, jotka syntyvät yrityksen arvoketjussa oman tuotteen tai palvelun luovuttamishetkeen saakka.

            GHG-protokolla jaottelee nämä päästölähteet kahdeksaan eri kategoriaan:

            • Ostetut tuotteet ja palvelut
            • Käyttöomaisuus
            • Polttoaineisiin ja energiaan liittyvät toiminnot, joita ei ole huomioitu osana scope 1 & 2 -laskentaa
            • Ylävirran kuljetukset ja jakelu
            • Toiminnassa syntyvien jätteiden käsittely
            • Liikematkat
            • Työmatkat
            • Yrityksen vuokraama omaisuus

            Alavirran päästölähteisiin lasketaan kaikki epäsuorat päästöt, jotka syntyvät sen jälkeen, kun tuote tai palvelu toimitetaan asiakkaalle.

            GHG-protokolla jaottelee nämä päästölähteet seitsemään eri kategoriaan:

            • Alavirran kuljetukset ja jakelu
            • Myytyjen tuotteiden käsittely
            • Myytyjen tuotteiden käytöstä aiheutuvat päästöt
            • Myytyjen tuotteiden loppukäsittelystä aiheutuvat päästöt
            • Alavirran vuokrattu omaisuus
            • Franchise-liiketoiminnan päästöt
            • Sijoitustoiminnan päästöt

            Miksi yrityksen päästöjen seuranta on tärkeää?

            Hiilijalanjäljen monitorointi ja raportointi on yrityksille tärkeä tapa ottaa vastuuta ympäristövaikutuksistaan. Vuodesta 2014 lähtien kaikki yritykset, jotka työllistävät vähintään 500 henkilöä, ovat olleet velvollisia raportoimaan sosiaalisista ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksistaan Euroopan unionin NFR-direktiivin (Non-Financial Reporting Directive) mukaisesti.

            Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD) eli yritysten kestävyysraportointidirektiivin myötä vastuullisuusraportointi tulee entistä tarkemmaksi ja vaativammaksi yrityksille.

            Uudella CSRD-direktiivillä on haluttu laajentaa yritysraportoinnin ohjeistuksen soveltamisalaa jalaatia yhtenäisempiä raportointistandardeja. Lisäksi raportointivelvollisuus laajenee porrastetusti kaikkiin pörssilistattuihin yrityksiin.

            Scope 1, 2 ja 3 -päästöt mukana vastuullisuusraportoinnissa

            EU:n alueella erilaiset direktiivit velvoittavat yrityksiä raportoimaan liiketoiminnan ympäristöhaitoista ja sosiaalista vaikutuksistaan.

            Vuodesta 2014 lähtien Euroopan unionin NFR-direktiivi (Non-Financial Reporting Directive) on velvoittanutkaikkia yli 500 henkilöä työllistävät yritykset raportoimaan sosiaalisista ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksistaan. Tämä velvoite koskee myös kasvihuonekaasupäästöjen raportointia.

            Vuodesta 2024 alkaen uuden CSRD-kestävyysraportointidirektiivin (Corporate Sustainability Reporting Directive) mukainen raportointivelvoite astuu voimaan, ja sen myötä raportoinnissa siirrytään uusien ohjeiden mukaiseen lähestymistapaan.

            CSRD-direktiivillä pyritään laajentamaan raportoinnin soveltamisalaa ja laatimaan yhtenäisempiä raportointistandardeja. CSRD edellyttää yrityksiä varmistamaan, että yrityksen liiketoiminta on linjassa Pariisin ilmastosopimuksen mukaisten tavoitteiden kanssa. Tämän vaatimuksen täyttäminen edellyttää yrityksiltä kasvihuonekaasupäästöjen entistä tarkempaa seurantaa sekä kunnianhimoista ja tavoitteellista päästöjen vähentämistä.

            Ilmastovaikutusten hallinta osanavastuullista yritystoimintaa

            Yrityksen toiminnan kannalta olennaisten kasvihuonekaasupäästölähteiden selvittäminen ja päästöjen laskenta on ensimmäinen vaihe yrityksen ilmastovaikutusten hallinnassa. Merkittävimpien päästölähteiden tunnistamisen myötä yritys voi asettaa omalle toiminnalleen tarkoituksenmukaiset ja vaikuttavat päästövähennystavoitteet.

            Oikea-aikaiset ja kohdennetut toimenpiteet mahdollistavat päästöjen vähentämisen yrityksen liiketoiminnassa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Oman toiminnan päästöjen (scope 1&2) hallinta ei enää jatkossa riitä, vaan myös arvoketjun päästöihin (scope 3) on syytä kohdistaa päästövähennystoimenpiteitä.

            Ilmastovaikutusten hallinta ja suunnitelmallinen vähentäminen on tärkeää viedä osaksi yrityksen vastuullisuusstrategiaa, sillä yrityksen ilmastovastuu on erottamaton osa kestävää yritystoimintaa. Sidosryhmien ja lainsäädännön tiukentuvat vaatimukset ja odotukset vastuullisuuden osalta edellyttävät kunnianhimoisia ja vaikuttavia ilmastotoimenpiteitä.

            Vaikka kaikkiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ei välttämättä vielä samalla tavalla kohdistu painetta päästövähennysten osalta, valuvat isojen yritysten päästövähennystoimenpiteet ja -tavoitteet arvoketjua alaspäin myös pienemmille yrityksille. Tästä syystä myös pk-yritysten on aika tuoda ilmastoasiat osaksi vastuullisuusstrategiaansa ja valmistautua hyvissä ajoin mahdollisiin tuleviin vaateisiin.

            Ecobion asiantuntijatiimi auttaa teitä mielellään kaikissa kasvihuonekaasuihin sekä niiden monitorointiin ja raportointiin liittyvissä kysymyksissä.

            Jatketaan keskustelua! Lähetä kysymyksesi alla olevan lomakkeen kautta ja palaamme asiaan pian.